Aistit auki

Olen rakastunut!
Nimittäin uuteen puhelimeeni, Huawei honor 4x <3
Uuden puhelimen myötä avautuu myös uusi tapa blogata. Kännykkä on aina mukana ja mahdollistaa kuvien ottamisen joka tilanteessa.  Arkailen ajatusta kuvien julkaisemisesta,  sillä valokuvauksen tekninen puoli on minulle aivan täyttä hepreaa.  Rakastan kauniita kuvia,  oli ne sitten toteutettu valokuvaten tai maalaten.   Silti,  minulla ei ole hermoja eikä edes älyä tarpeeksi tajuta tai opetella kuvauksen teknisiä yksityiskohtia.  Mitä ihmiset ajattelevat kuvistani?  Että luuleeko tuo OSAAVANSA kuvata?

Mutta minulle on tärkeintä se TUNNELMA.  Se KOKEMUS. TUNNE,  VALO,  FIILIS,  AISTIT. Siksi jätän hifistelyt ja kikkailut sen osaaville ja nautin kauneudesta.

Jo kauan ennenkuin se tapahtui

ne olivat siinä

ja kauan sen jälkeenkin.

Huojuivat siinä hyväksyvästi

vakaasti ja vakavasti.

Kun olin kulkenut niiden ohi

jäin hämmentyneenä miettimään

kiinnostiko niitä lainkaan.

                                                               

 Olisin halunnut laskea hänet käsivarsillesi.

Ja ajatella;

"tämä on suurin mitä sinulle annan, ja meille.

Muulla ei ole väliä."

Mutta meillä kummallakin

on tyhjät sylit

ja sydämet.

Nyt sillä kaikella muulla on liikaa väliä.

                             

Ajattelin,

ettei pahin voi käydä meille, minulle.

Niin kuitenkin tapahtui.

Monet sanovat

että voisi olla huonommin.

Mutta haluaisin huutaa

että tämä on minulle pahin.