Kivet

Hirveä nuha iski.. valvoin koko yön nukkumatta silmäystäkään. Mikään ei ole kamalanpaa kuin nenä tukossa yrittää saada unen päästä kiinni kun tuntuu ettei happi riitä ja pää on ihan jumissa.

Luovutin ja nousin aikaisten.

Tällä hetkellä elämä tuntuu olevan matkaamista pettymyksestä toiseen, ja joudun välillä nielemään toivottoman isoja kimpaleita surua, pettymystä ja toivottomuutta. Pessimisti ei pety, vaikkakaan se ei täysin pidä paikkaansa. Olen huomannut, että vaikka kuinka pessimistisesti yrittää suhtautua, silti elämässä on se pienen pieni hippunen toivoa; jos sitä ei olisi, ei ihminen olisi pessimisti vaan jotain muuta. Ehkä katkeroitunut tai toivottomuuteen vaipunut. Mutta sen hippusen takia silti pettyy, vaikka siihen yritti etukäteen jo asennoitua.

Onneksi on jotain, mistä minäkin saan vielä iloa. Yksi näistä asioista on maalaaminen. Olen huomannut, että mitä enemmän minulla on stressiä, sitä enemmän maalaan ja piirrän. Oi että kun saisi vain maalata...

Hain äidiltäni lainaan ihanan runokirjan... 

"Nukkumaan mennessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,

kehun: Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun."

-Eeva Kilpi

Eilen illalla iski inspiraatio. Olin pohtinut aihetta jo aiemmin, mutta en keksinyt miten toteuttaa se. Kuulostaa oudolta, mutta olin monta kertaa kotiin kävellessäni tuijottanut maahan, hiekkatielle. Miljooniamiljooniamiljoonia pieniä kiviä joita taloni edessä olevalla hiekkatiellä on. Olen katsonut niitä ja miettinyt ohikulkiessani  kuinka kaunis taulu kivistä tulisi. Eilen välähti, työstäminen alkoi.

Hirveän ihanan koukuttavaa pikkutarkkaa väkerrystä. Niskat jumiutui ja silmiä särki. Luovutin yöllä puoli yhdeltä (turhaan, enhän kuitenkaan nukkunut koko yönä..)

Tänään sain sen valmiiksi. Sori kuvan vinous.

Kivet. Akryylit+hiekka (30,5cm x 30,5cm).
 Välineinä taas kaikkea mahdollista omista
sormista pensseleihin..

Ja eikä siinä kaikki, olin niin reipas että aloitin toisen taulun, jota tosin en ihan heti varmaan saa valmiiksi. Käytiin siis tänään kärkkäiseltä ja intouduin ostamaan ison taulupohjan (73cm x 60cm).

Tuli heti mieleen mitä haluan maalata. Muttamutta, kuten tiedetään niin lopputulos voi olla jotain aivan muuta. Olen kuitenkin innoissani enkä malttaisi mennä nukkumaan :) Tosin sitten kun menen, niin ihan oikeasti haluaisin pystyä myös nukkumaan!

"Valo putoaa pöydälleni 

hevoskastanjan lehvästön läpi, kynä

tekee selvää jälkeä.

Mikään tulkinta ei ole täysin oikea

eikä väärä, mutta

rakastuneen katseesta et voi erehtyä."

-Kari Aronpuro

Onneksi olen rakastunut,

   

 - Sarlotta