maanantai 10. marraskuuta 2014

Kokeilen, yritän, testaan, opin

Näin alkoi urani bloggaajana. En ole koneihminen, joten hetki menee että tähän oppii.
Blogi rakentuu pala palalta, yritysten ja erehdysten kautta.

Blogin pitämistä olen jo pitkään mielessäni pyöritellyt, ja nyt olen tässä tilanteessa että bloginraakile
muotoutuu pikkuhiljaa.

Taiteen tekemisessä minulle tärkeintä on se tekeminen. Ei niinkään se lopputulos, muttta jos joku muu ihminen saa työstäni jotain, olen lopputulokseenkin tyytyväinen. Silloin se on onnistunut.


Teen töitä itselleni, mutta myös muille. Suurin osa töistäni on kortteja, sillä teen kaikki (ainakin melkein) kortit itse piirtäen, maalaten ja mitä vain keksin. Minulta joskus joku saattaa jotain tilatakin.
Pääsääntöisesti kieltäydyn, mutta olen tehnyt myös tilaustöitä, Muotokuvia en tee..


Luonto on yksi rakkaimmista aiheistani, luonnon kauneus inspiroi. Puun kaarna, auringonvalo, ruska,
eläimet...


Tämän maiseman syliin synnyin 

metsän kämmenelle 
Opin hengittämään sen tahtiin 
Syvään. Kiireettä. 
Opin sen askeleet. Laulut. 
Sen osaksi juurruin. 
Opin näkemään metsän puilta, 
puut metsältä. 
Kuulemaan perhosen lennon, 
näkemään tuulen liitelyn 
niityn yllä. 
Nyt 
missä tahansa 
mutta kotona tässä maisemassa. 
-Maaria Leinonen

Isäinpäiväkortti isälle, ja toinen samantyylinen appiukolle


Kuu kumotti viherävässä kuullossaan korkealla, 
se oli alakuu, jonka laidasta oli pala poissa, 
mutta se valaisi vielä kirkkaasti. 

Pakkanen oli kutomassa puihin huurreharsoja, 
joissa kimalteli lukemattomia helmiä, 
pienempiä, ja suurempia, kuin naisten 
juhlapuvuissa. 
Oli hiljaista. 
Viereisessä purossa jossain kimalteiden ja varjojen takana 
oli virta, minkä hiljaisuus oli herättänyt helstelemään soitintaan...
-A-E Järvinen

Terv, Sarlotta

4 kommenttia:

  1. :) Puumerkit tulin jättämään..... Onnea blogiin! Tosi hienoja nuo luontoaiheiset työt! Ja nuo runot välissä sopii hyvin ja antaa syvyyttä. Toisinsanoen, runot antavat taideteoksista syvemmän kokemuksen tällaiselle ei-taiteelliselle ihmiselle. :)
    "Tämän maiseman syliin synnyin
    metsän kämmenelle
    Opin hengittämään sen tahtiin...." tuossa runossa on jotain jota ollaan iskältä perintönä saatu, ja hyvin ymmärrän miksi inspiroidut nimenomaa luontoaiheista. <3
    /hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä päässy just asian ytimeen :) Se runona jo tuntui niin omalta ja "meiltä", viitaten just tuohon mitä sanoitkin iskän perinnöksi.. kiva kun kävit ja vielä kun jaksoit kommentoida! <3

      Poista
  2. IHANA BLOGI!!! Ja just sun tyylinen! Miten nuo runotki hoksasit laittaa... ♡
    -laru

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!