Kokeilen, yritän, testaan, opin

Näin alkoi urani bloggaajana. En ole koneihminen, joten hetki menee että tähän oppii.
Blogi rakentuu pala palalta, yritysten ja erehdysten kautta.

Blogin pitämistä olen jo pitkään mielessäni pyöritellyt, ja nyt olen tässä tilanteessa että bloginraakile
muotoutuu pikkuhiljaa.

Taiteen tekemisessä minulle tärkeintä on se tekeminen. Ei niinkään se lopputulos, muttta jos joku muu ihminen saa työstäni jotain, olen lopputulokseenkin tyytyväinen. Silloin se on onnistunut.

Teen töitä itselleni, mutta myös muille. Suurin osa töistäni on kortteja, sillä teen kaikki (ainakin melkein) kortit itse piirtäen, maalaten ja mitä vain keksin. Minulta joskus joku saattaa jotain tilatakin.
Pääsääntöisesti kieltäydyn, mutta olen tehnyt myös tilaustöitä, Muotokuvia en tee..

Luonto on yksi rakkaimmista aiheistani, luonnon kauneus inspiroi. Puun kaarna, auringonvalo, ruska,
eläimet...

Tämän maiseman syliin synnyin 

metsän kämmenelle 

Opin hengittämään sen tahtiin 

Syvään. Kiireettä. 

Opin sen askeleet. Laulut. 

Sen osaksi juurruin. 

Opin näkemään metsän puilta, 

puut metsältä. 

Kuulemaan perhosen lennon, 

näkemään tuulen liitelyn 

niityn yllä. 

Nyt 

missä tahansa 

mutta kotona tässä maisemassa. 

-Maaria Leinonen

Isäinpäiväkortti isälle, ja toinen samantyylinen appiukolle

Kuu kumotti viherävässä kuullossaan korkealla, 

se oli alakuu, jonka laidasta oli pala poissa, 

mutta se valaisi vielä kirkkaasti. 

Pakkanen oli kutomassa puihin huurreharsoja, 

joissa kimalteli lukemattomia helmiä, 

pienempiä, ja suurempia, kuin naisten 

juhlapuvuissa. 

Oli hiljaista. 

Viereisessä purossa jossain kimalteiden ja varjojen takana 

oli virta, minkä hiljaisuus oli herättänyt helstelemään soitintaan...

-A-E Järvinen

Terv, Sarlotta